lauantai 21. helmikuuta 2009

F-pentue


F-pentue syntyi 6.2.09.

Emo, Sengomar Rose (kuvassa pari päivää ennen synnytystä), on tomera ja "cool" schipperkenarttu, jota eivät uudet käänteet pahemmin hetkauta. Isä, Pipons Camry, on vanha herra, jolla ei ole ennestään jälkeläisiä, ja josta sukuhaarasta halusin poimia geenejä talteen. Rodun geenipoolin ollessa pieni ei ainoa ratkaisu ole vain tuoda koirian ulkomailta, vaan myös vaalia "omia" sukujamme - jotka tosin nekin ovat tietenkin alunperin tuontikoiria - ja estää vähemmän käytettyjä sukuja hiipumasta pois.

57 tiineysvuorokauden päätteeksi syntyi kolme pentua, 140 gr, 220 gr ja 160 gr painavat tyttöset. Jokaisella täyspitkä häntä kuten vanhemmillakin! Sekä ensikertalainen emo että pennut tiesivät heti, mitä pitää tehdä - pennut siisteiksi ja suoraa päätä maitobaariin!

Viikon ikäisinä pennut painoivat 380, 360 ja 340 gr. Jytkystä on tullut keskikokoinen ja höyhensarjalaisesta painavin.

Kaksi viikkoa täynnä, silmät ovat kaikilla söpöliineillä auenneet! Ja painot ovat puolen kilon kieppeillä. Emolle tällainen 3 sierainparin pentue on hyvän kokoinen, imettämisestä ei rasitu liiaksi. On aika madottaa pennut ensimmäisen kerran - ja emo madotetaan tietysti yhtä aikaa. Pennuille on helpointa käyttää tahnamaista matolääkettä.

Kahden viikon ja neljän päivän iässä pienin, terhakka tyttönen pystyy jo hetken seisomaan jaloillaan. Seisten se nuuskii emoa ja heilauttaa häntää tervehdykseksi emon tullessa pentulaatikkoon. Isommat jytkyt etenevät edelleen vatsallaan - mutta jalkain eteenpäin vievä potku on ponteva.

Neljän viikon ikää lähestyvät pennut seisovat, kömpivät eteenpäin, purevat toisiaan ikenillään, heiluttavat häntää, haukkuvat, murisevat, vinkuvat ja ovat maailman suloisimpia nappisilmiä! On aika muuttaa rajoittavasta pentulaatikosta uuteen taloon pikkukaapin alle. Koti sisustetaan samoilla patjamateriaaleilla, jotka olivat pentulaatikonkin pohjalla, jotta tuttu tunne säilyy. Emonmaidon lisäksi opetellaan muunkin ruuan syömistä - jauhelihanokareet ovat parasta gourmeeta, jonka pieni schipperke tietää.

Neljä viikkoa täynnä, ja painot kilon kieppeillä. Emokin jo tunnistaa pentujen lisäruokinnan tarpeen, ja toi anteliaasti peräti yhden kuivapipanan kikkareen omasta ruokakupistaan jälkikasvulle. Myös ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet, ne tuntuvat selvästi pennun ottaessa mittaa ihmisen sormesta. Pikkukaapin alla oleva pesäkolo pysyy puhtaana, pissat ja kakat tullaan tekemään "pihalle" kaapin edustalle, sillä pennuilla on sisäsyntyinen vaisto pitää pesä siistinä. Tätä kannattaa kasvattajan käyttää hyväksi ja järjestää pennuille mahdollisuus tehdä tarpeensa vähän pitemmälle nukkumapaikastaan. Uskon vakaasti tämän auttavan pennun siisteyskasvatusta uudessa kodissa. - Toisen madotuksen aika.