7 viikkoa täynnä

Pienten tyttöjen lauma kehittyy silmissä! Vielä viikko sitten edettiin hassusti takajaloilla laukkaa ja etujaloilla ravia - ja välillä näytti, että jalkaparien suuntakin oli askellajien lisäksi eri - nyt painellaan määrätietoisesti valittuun kohteeseen, kuten napostelemaan kaverin kakkaläjää! Pennut syövät jo kiinteää ruokaa eli pentunappuloita, ja jyystävät paitsi kaikkea mihin yltävät myös vuotaluutikkuja. Kaulapantojen käyttö on rutinoitunutta arkipäivää, ja ulkoilutkin alkavat kuulua säännölliseen päiväohjelmaan.

Mutta kaikki hauska päättyy aikanaan - myös pennut lähtevät uusiin koteihin. Hyvää matkaa, pienet kullat Punapanta, Sinipanta ja Mustapanta!

F-pentueen mummo

Pentueen isän emä Pipons Autumn Bliss alias Ronda

F-pentue kasvaa

Emo Rose ja pennut 2 viikon ja 3 päivän ikäisinä

Pennut nauttivat edelleen maitobaarin antimia, mutta vesi- ja ruokakupin merkitykset ovat täysin selvät - niissä voi uida ja muuten tassutella. Ruokaa on paljon hauskempi nuoleskella omasta takajalasta kuin kiposta. Sanomalehtipaperi on edelleen liukasta tassun alla, mutta karkeammalla alustalla pysytään hyvin pystyssä. Pienet syöksyvät toistensa kimppuun, murisevat, haukkuvat, vinkuvat, repivät pissapapereita ja emon nukkuma-alustaa sekä ihmisen sukkia ja housunlahkeita, eli söpöilevät minkä ehtivät! Jos olisi kesä, lähdettäisiin tutustumaan ulkomaailmaan. Nyt talvella täytyy keksiä pennuille muunlaista haastetta, esim vanhoja sohvatyynyjä haasteellisiksi kiipeilytelineiksi.

F-pentue

F-pentue syntyi 6.2.09.

Emo, Sengomar Rose (kuvassa pari päivää ennen synnytystä), on tomera ja "cool" schipperkenarttu, jota eivät uudet käänteet pahemmin hetkauta. Isä, Pipons Camry, on vanha herra, jolla ei ole ennestään jälkeläisiä, ja josta sukuhaarasta halusin poimia geenejä talteen. Rodun geenipoolin ollessa pieni ei ainoa ratkaisu ole vain tuoda koirian ulkomailta, vaan myös vaalia "omia" sukujamme - jotka tosin nekin ovat tietenkin alunperin tuontikoiria - ja estää vähemmän käytettyjä sukuja hiipumasta pois.

57 tiineysvuorokauden päätteeksi syntyi kolme pentua, 140 gr, 220 gr ja 160 gr painavat tyttöset. Jokaisella täyspitkä häntä kuten vanhemmillakin! Sekä ensikertalainen emo että pennut tiesivät heti, mitä pitää tehdä - pennut siisteiksi ja suoraa päätä maitobaariin!

Viikon ikäisinä pennut painoivat 380, 360 ja 340 gr. Jytkystä on tullut keskikokoinen ja höyhensarjalaisesta painavin.

Kaksi viikkoa täynnä, silmät ovat kaikilla söpöliineillä auenneet! Ja painot ovat puolen kilon kieppeillä. Emolle tällainen 3 sierainparin pentue on hyvän kokoinen, imettämisestä ei rasitu liiaksi. On aika madottaa pennut ensimmäisen kerran - ja emo madotetaan tietysti yhtä aikaa. Pennuille on helpointa käyttää tahnamaista matolääkettä.

Kahden viikon ja neljän päivän iässä pienin, terhakka tyttönen pystyy jo hetken seisomaan jaloillaan. Seisten se nuuskii emoa ja heilauttaa häntää tervehdykseksi emon tullessa pentulaatikkoon. Isommat jytkyt etenevät edelleen vatsallaan - mutta jalkain eteenpäin vievä potku on ponteva.

Neljän viikon ikää lähestyvät pennut seisovat, kömpivät eteenpäin, purevat toisiaan ikenillään, heiluttavat häntää, haukkuvat, murisevat, vinkuvat ja ovat maailman suloisimpia nappisilmiä! On aika muuttaa rajoittavasta pentulaatikosta uuteen taloon pikkukaapin alle. Koti sisustetaan samoilla patjamateriaaleilla, jotka olivat pentulaatikonkin pohjalla, jotta tuttu tunne säilyy. Emonmaidon lisäksi opetellaan muunkin ruuan syömistä - jauhelihanokareet ovat parasta gourmeeta, jonka pieni schipperke tietää.

Neljä viikkoa täynnä, ja painot kilon kieppeillä. Emokin jo tunnistaa pentujen lisäruokinnan tarpeen, ja toi anteliaasti peräti yhden kuivapipanan kikkareen omasta ruokakupistaan jälkikasvulle. Myös ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet, ne tuntuvat selvästi pennun ottaessa mittaa ihmisen sormesta. Pikkukaapin alla oleva pesäkolo pysyy puhtaana, pissat ja kakat tullaan tekemään "pihalle" kaapin edustalle, sillä pennuilla on sisäsyntyinen vaisto pitää pesä siistinä. Tätä kannattaa kasvattajan käyttää hyväksi ja järjestää pennuille mahdollisuus tehdä tarpeensa vähän pitemmälle nukkumapaikastaan. Uskon vakaasti tämän auttavan pennun siisteyskasvatusta uudessa kodissa. - Toisen madotuksen aika.

D-pentue

D-pentue (kuvassa Doppler 2 kk ikäisenä) syntyi 9.5.07 jälleen 59 tiineysvuorokauden jälkeen schipperke Stablehills Fortunalle ja Fandals Esperantolle, neljä poikaa. Esperanto on tomera mutta ystävällinen uros, jota ei ole käytetty liikaa rodun kokoon nähden. Sillä on neljä pentuetta, joissa jokaisessa neljä pentua (tarkkaa työtä!).

Kuumana kesänä pennut ja emä lähes asuivat ulkona! Pennut tottuivat siis jo pienestä pitäen tekemään tarpeensa nimenomaan ulos. Ainoa häiriötekijä oli lähistöllä liikkuva rotta - onneksi pentujen turvallisuudesta oli huolehtimassa ihmisten lisäksi kaksi terhakkaa jyrsijöiden metsästäjää, nimittäin aikuista schipperkeä. Emo toikin pennuille opiksi ja harjoittelukappaleeksi hiiren, jonka oli pihalta pyydystänyt. Voi sitä ihmettelyä ja saaliin omistamisesta kisailua!

C-pentue

C-pentue syntyi vapun kunniaksi 2006 schipperke Stablehills Fortunalle ja Valkohampaan El Tupulle (rip). Pennut syntyivät luonnollisesti 59 vuorokauden kuluttua astutuksesta. Päivänvaloon putkahti kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Pentueen syntymäpainojen erot olivat melkoiset vaihdellen 120 ja 180 gr välillä.

Kuukauden iässä pennut pääsivät ensimmäisen kerran ulkoilemaan. Maailma oli ensin suuri ja pelottava, ja kannatti harkita tarkkaan ennen boksista ulos astumista. Mutta toisella harjoituskerralla jo alkoi näyttää siltä, että "the world is not enough", ja ainakaan ei big enough! Mieluisimpia ulkoleikkejä: raparperin lehtien alla vaaniminen sekä sadevesikourun valtaaminen.

Neljä pennuista peri isältään "tuoksupennun" ominaisuuden. Pennun otsassa on kohta, josta erittyy miellyttävää tuoksua. Kuvailisin sitä myskin ja jasmiinin sekoitukseksi. Tuoksu tuntuu erityisen selvästi pennulla, koska koira erittää tuoksua ollessaan mielissään - ja sehän on terveen pennun normaali olotila!

Pennuille on todella hyödyllistä päästä ulos epätasaiselle alustalle, joka on toisaalta täynnä virikkeitä. Ne kehittyvät nopeammin niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

B-pentue

B-pentue oli chihuahua Minellan toinen pentue. Myös tässä synnytyksessä tarvittiin lääkärin veitsen apua. Syntyi jälleen tyttö ja poika, "Rosa" ja "Benito". Benitolla ei toinen kives laskeutunut.

Talvisen palelemisen ja synnytysongelmien vuoksi päätin siirtyä hieman (kaksi - kolme kertaa) suurempaan rotuun, kun Minella aikanaan sydänongelmien vaivaamana nukkui pois.

A-pentue

A-pentue oli chihuahua Minellan - sekä itseni - ensimmäinen pentue. Kaikki meni hyvin astutuksesta synnytykseen, kunnes kävi ilmi, että pennut eivät tulekaan emän voimin ulos. Keisarileikkauksella syntyi kaksi pentua, "Assi" ja "Jone". Uskomatonta, miten pieni vasta syntynyt pentu voi olla! (Syntymäpainot vajaa 100 gr!)

Assi sai itse aikanaan kaksi pentuetta.